Pientalopiha hiilinieluna

Viime vuosikymmenien aikana kotimaamme asutus on keskittynyt yhä selvemmin kaupunkikeskuksiin ja taajamiin. Vuonna 2015 taajamiksi luokiteltujen alueiden pinta-ala oli Suomessa lähes 6 800 neliökilometriä. Vuodesta 1980 taajamien yhteenlaskettu pinta-ala on kasvanut yli 80 prosenttia.  Tämä on merkinnyt kaupunkialueiden laajenemista keskustaa ympäröiville reuna-alueille sekä kaupunkialueiden tiivistymistä. Pientalopihat muodostavat yhdessä laajoja, mosaiikkimaisia viheralueita, jotka ovat samalla merkittävä osa kaupunkiluontoa.

Kokonaisuutena ajatellen pientalopihoilla on merkitystä myös ilmakehässä olevan hiilen sidontaan. Pientalopihaan istutetut kasvit toimivat imumoottoreina, jotka sitovat ilmasta ottamansa hiilidioksidin sisältämän hiilen kasvin omiin rakenteisiinsa. Kasvisolukoihin sidottu hiili on varastoituneena kasvisolukkoon, kunnes kasvi lahoaa, maatuu tai vaikkapa syödään. Puut ovat hiilensidonnassa erityisasemassa, koska pitkän elämänsä aikana ne ehtivät sitoa itseensä runsaasti hiilidioksidia, jota säilyy varastoituneena puun solukossa myös puun kuoleman jälkeen. Mitä vanhemmaksi puu siis elää ja mitä hitaammin se lahoaa, sitä pidempään puun sitoma hiilidioksidi on poissa ilmakehästämme. 

Pientalopihaan on siis syytä istuttaa puu – ja mieluiten useampi. Puut sekä muut pihakasvit toimivat hiilivarastoina aivan samalla periaatteella kuin luonnonmetsissäkin kasvavat kasvit. Kookkaan, monikerroksellisen ja monivuotisen puutarhakasvillisuuden avulla maksimoidaan pientalopihan hiilinielupotentiaali. 

Lähteet:

Taajamien pinta-ala ja väestö. [Viitattu 28.1.2019.] 
https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/rakennetut-ymparistot/rk1-taajamien-pinta-ala-ja-vaesto